Työelämä on radikaalissa muutoksessa. Päätin kysyä pian 18-vuotiaan tyttäreni mielipidettä: miten hänen mielestään työelämää tulisi uudistaa? Hänen vastauksensa löytyi heti historiasta, tarkemmin Venäjän keisari Aleksanteri II:n päätöksestä lopettaa maaorjuus 1861.
Tuohon vuoteen saakka talonpojat olivat olleet maaorjan asemassa. Aleksanteri II ymmärsi, että kehitys evoluution kautta johtaisi pian hallitsemattomaan revoluutioon. Sen sijaan, että hän olisi jäänyt odottamaan evoluution etenemistä, hän päätti luoda tietoisesti johdetun revoluution ja vapautti maaorjat. Heille myönnettiin vapaiden kansalaisten oikeudet ja 23 miljoonaa ihmistä saikin näin vapautensa. Muutos ja sen seuraukset olivat valtavat ja kauaskantoiset. Tilanomistajat joutuivat taloudelliseen ahdinkoon ja menettivät osan maistaan. Aleksanteri II oli lujana ja vei muutoksen läpi, näin hän ainakin pystyi hallitsemaan tilanteen.
Aika moni vallankumous johtuu siitä, että ‘ylempänä’ olevat eivät kuuntele ‘alempana’ olevien signaaleja ja toimitaan kuten aina ennenkin ollaan toimittu tai hyväksi todettu. Taustalla on joskus ajatus ‘ylempien’ suuremmasta viisaudesta mutta usein myös on kyseessä tapojen muutoksen vaikeus joka onkin yksi vaikeimmista haasteista. Ajattelu ja toimintamalli johon ollaan totuttu ei vaan toimi enää eikä sitä osata nähdä ajoissa kaiken muun kiireellisen keskellä. Hyvä vaan ei ole enää hyvä, tilanne eskaloituu ja johtaa jopa hallitsemattomaan kaaokseen ja kapinaan.
Maaorjuuden armoilla?
Tyttäreni viesti vallankumouksista työelämän uudistamiseen kiteytyi jatkuvaan kommunikaatioon. Miten kuunnella eri osapuolten signaaleja ja reagoida koko ajan siihen, mitä ympärillä olevat ihmiset yrittävät sanoa? Miten käydä dialogia mitä ollaan tekemässä ja innostaa kaikki mukaan? Jotenkin Aleksander II onnistui tässä hyvin. Konstantin Raitio kirjoitti tästä v 1881: “Innostus oli niin suuri, että itse tilanomistajatkin useat olivat taipuvaiset edistämään orjainsa vapautusta, vaikka kohta tuo vapautus veikin heidät taloudelliseen rappioon”.
Nykymaailmassa on erityisen tärkeää luottaa joukkojen viisauteen ja harjoittaa jatkuvaa keskustelua, osallistamista ja yhteistyötä.
Osa johdosta on jo oivaltanut käydä aktiivisesti keskustelua muiden sidosryhmien kanssa (henkilöstö, kumppanit, asiakkaat, järjestöt, yhteisöt, viranomaiset, media jne..) esim strategian rakentamiseen liittyen. Kuinka monella tämä vielä on jatkuva prosessi ja koskee myös ajankohtaisia heille oleellisia asioita ja päätöksiä? Millaiset mallit löytyy ristiriitaisten näkemysten käsittelyyn?
Tyttäreni sanat jäivät kuitenkin vielä pyörimään päässäni. Voisiko meillä olla nyt sama tilanne kuin Alexander II aikana työelämän kanssa? Olisiko niin että monessa yrityksessä vallalla on vielä ‘maaorjuus’? Orjuus, jossa vapaus ja tasa-arvo on riistetty, emmekä edes tiedosta sitä, uskalla kyseenalaistaa tilannetta ja nähdä toisenlaista mahdollisuutta jossa innostus, yhteistyö ja onnistuminen aidosti kukoistaisivat? Olemmeko tilanteessa, jossa evoluutioiden aika on ohitse ja tarvitsemmekin tietoisen revoluution, jotta voisimme siirtyä innostavaan ja tuottavaan työelämään?
Katsotaanpa mitä Konstantin Raition kirjoitti maaorjista, ja verrataan sitä nykytilanteeseen.
1) “Viljellyn maan omistajana silloin oli joko valtio tahi yksityiset ylimykset”
– En löytynyt nopeasti tilastoa kuinka paljon nykyään työnantajista ovat valtion tai ylimysten omistuksessa ja kuinka paljon työntekijät ovat jo omistajina osakeantien ja optioohjelmien kautta, luulisin silti että aika pieni osa? Mielenkiintoisena faktana vuoden 2014 Oxfam-raportti kertoo, että maailman 85 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin maailman köyhin puolisko, eli 3,5 miljardia ihmistä yhteensä.
2) “Sillä ei ollut vapautta vaihtaa asuinpaikkaa, vaan oli se tilaan kuuluvaa omaisuutta”.
– Mitenhän tämä meidän liikkumisen vapaus? Teoriassa tietysti kyllä, ja globaali toiminta on avannut vielä uusiakin ovia mutta….. monella alalla aika paljon irtisanottuja ja ylitarjontaa osaamisesta…
3) “Jos he kärsivät jotain vahinkoa tahi joutuivat taudin omiksi, oli tilanomistaja moraalisesti velvoitettu heitä auttamaan, vaikka ei suinkaan pakotettu siihen. Oikeastaan ei hänellä ollut mitään velvollisuuksia talonpoikiansa kohtaan”
– Onhan meillä työterveyshuolto, mutta auttaakohan sekään kaikissa haasteissa?
4) “Hän saattoi määrätä niille niin paljon työtä kuin tahtoi”
– Niin… onhan meillä työaika, jonka käsitteen muutoksessa ainakin tietotyöntekijöillä revoluutio olisi jo paikallaan…
5) “Enimmin kaikista pelkäsivät ja kammoksuivat talonpojat sitä rangaistusta, jota tilanomistajat erinomaisimmissa tapauksissa käyttivät, nimittäin sotaväkeen tahi Siperiaan lähettämistä”
– Olisikohan työkkäri, kela ja muu tukibyrokratia nykyajan Siperia, jossa rangaistuksen saanut joutuu tarpomaan? Tämänkin Siperian helpottamiseen tuntuu olevan revoluutio paikallaan.
6) “Tosin löytyi lainpykäliä, joiden tarkoituksena oli asettaa jonkunmoisia rajoja tilanomistajain mielivallalle, mutta ne rajat olivat hyvin laajat, eikä niidenkään sisällä ollut pakko pysyä. Sillä vaikka hallitus todella olisi halunnutkin suojella orjia julmasta kohtelusta, harvoin se kuitenkin ryhtyi tilanomistajain ja orjain keskinäiseen väliin, se kun pelkäsi siten vähentävänsä edellisen arvoa alustalaisten silmissä ja samalla viimeksi mainituissa herättävänsä vaarallista uppiniskaisuuden henkeä”.
– Onhan meillä työsuojelu joka auttaa oikeasti monessa…. mutta aika hurjaa luettavaa oli viime viikkoina some:ssa pyörinyt kirjoitus mitä työsuojelu voi tehdä niille ‘hyville isännille’… Jos oikeasti hyvin henkilöstönsä hoitavat yritykset joutuvat lisäämään mahdottoman määrän byrokratiaa vain työsuojelun viranomaisia varten on joku kohta revoluution tarpeessa…
7) “Aina sen mukaan kuinka suuressa määrässä tilanomistaja oli luonteeltaan tulinen, epämoraalinen, voitonhimoinen j. n. e., sen mukaan saivat myöskin hänen alustalaisensa tuntea orjuutensa painoa. Jos heillä silloin olikin palava halu asettua vastarintaan, ehkäisi heidät siitä se tieto, että vastarinta harvoin ennenkään oli onnistunut, sen sijaan vaan tuottanut uppiniskaisille julman rangaistuksen.
– Näitäkin tarinoita löytyy kyllä vielä ihan riittämiin… Tästä muistuu mieleeni myös erään työntekijän tarina jossa hänelle sanottiin: ‘olet sitten seuraavana irtisanottujen listalla jos pullikoit tätä muutosta vastaan’…
Mutta onneksi myös maaorjilla oli jossain onnenpäivät.
8) “Esimerkkiä löytyy paljonkin siitä, että talonpojat elivät onnellisina ja tyytyväisinä herrainsa alla, nämä kun käyttivät rajatonta valtaansa kohtuullisesti ja lempeästi”
– Onneksi on nykyäänkin paljon ‘isäntiä’ jotka kohtelevat työntekijöitään hyvin, antavat vapautta ja osallistavat yhteiseen tekemiseen. Kovin taitaa vaan olla pitkä jono heidän oven takanaan…
Vapaus, veljeys ja tasa-arvo?
Hienoja evoluution askeleita on paljon menossa. Suomessakin on ainakin omiin silmiin tarttunut muun muassa Great Place to Work, 925-hanke, Tekesin Liideri sekä Työelämä2020, joka on kasannut ison verkoston toimijoita kehittämään Suomen työelämästä Euroopan paras. Slush-tapahtuma on taas yksi upea osoitus siitä, että itsenäisiä tilallisia syntyy koko ajan lisää.
Riittääkö evoluution askeleet? Vai onko liian moni vielä vanhojen tilanomistajien ajattelun ja mallien vallassa, jotka eivät ole edes kiinnostuneita näistä evoluution askeleista? Tarvitaanko siis työelämän kumous? Mitkä olisivat sen teemat? Miltä Ranskan vallankumouksen teemat vapaus, veljeys ja tasa-arvo voisivat näyttäytyä nykytilanteessa?
Vapaus päättää itse mitä töitä, miten, missä ja milloin tekee?
Veljeys jossa aidosti avaudutaan kohti merkityksellistä, yhteisen arvon tahtotilaa johon kaikki saavat vaikuttaa?
Tasa-arvo jossa erilaisuutta arvostetaan ja yhteisöllisyys kukoistaa?
Jotain meidän tarvitsee työelämällemme tehdä, jotta löydämme työelämän jossa on ilo ja innostus olla mukana ja myös nuoret haluavat jäädä valmistuttuaan Suomeen, eivätkä äänestä jaloillaan. Mistä löytyy suurimmat revoluution tarpeet?